Ostoskoriin keräsin seuraavat tavarat:

Tarvikkeet

• 33mm pyörökeppi (pituutta n. metri) – 4,85e
• pari 3cm:n ja pari 4cm:n ruuvia – 0,50e
• ruuveihin sopivat lukkomutterit prikkoineen – 0,16e
• levyleikkaamosta ylijäänyt jäännöspala n. 40×120 cm ~10 mm:n paksuista vaneria – 3e

Eli yhteensä tarvikkeet maksoivat peräti 8,51 euroa. Ja näillä tarvikkeilla saisi tehtyä vähintään 2 kappaletta näitä itsehoitovälineitä mikäli tarve vaatii. Joten ei muuta kuin hihat heilumaan.

Sahailua

Ensin hahmottelin esitteen perusteella oman versioni välineen muodosta vanerille. Sitten kun olin tyytyväinen muotoon, aloitin sahaamisen. Isot linjat vedin peruskäsisahalla ja tarkemmat linjat lehtisahalla. En onnistunut edes katkaisemaan yhtään terää(!). Pienihampainen lehtisaha ei myöskään rispaannuttanut vaneria oikeastaan lainkaan, joten se sopi tähän hommaan mainiosti.

Käyrä vaneriosa sahattuna

Sahailun jälkeen itsehoitovälineen kärkiosa oli suunnilleen muodossaan, mutta joitakin kohtia varsinkin sen sisäpuolella joutui vielä hinkkaamaan raspilla, jotta sain sulavat linjat aikaan. Pinnan viimeistely hoitui sitten perinteisellä hiekkapaperilla.

Käyrän kärkiosan valmistuttua olikin aika siirtyä varren pariin. Valmis osa sijoitettaisiin pyörökepin toiseen päähän. Katkaisin kepin sopivalta etäisyydeltä siten, että kiinnityskohdan jälkeen tarttumapinta-alaa jäi noin 45cm:n matkalta. Tämän jälkeen aloitin sahaamaan kepin päähän lovea, johon käyrä vanerinpala sopisi. Sahasin loven n. 45 asteen kulmaan samoin kuin vaneriosan kiinnityspäänkin. Näin toimimalla mekanismista saadaan kestävä. Sama idea on tietysti ainakin yhdessä alkuperäisessäkin apuvälineessä.

Viimeistelyä vaille valmis

Sahailujen jälkeen hioin molemmat osat kauttaaltaan ja pyöristin kaikki kulmat. Tämän jälkeen asetin vaneriosan varren päähän tekemääni loveen sopivalle kohdalle ja porasin ruuvia varten reiän kaikkien läpi. Koversin reiän päitä sen verran, että sain sekä ruuvin kannan että lukkomutterin piiloon käyttämällä 3 cm:n ruuvia. Näin ne eivät jääneet ikävästi törröttämään. Siinä se sitten oli: halpa trigger-pisteiden painantaan tarkoitettu apuväline. Käyttäjätesteistä vielä sen verran, että ilmeisesti muotoilu onnistui hyvin, koska valmista itsehoitovälinettä kehuttiin jopa paremmaksi kuin yhtä alkuperäistä versiota…

Käsinojatarjotin raakana

Ylijääneestä levystä vain sopivan mittaiset palat reunoille ja kunnon hionta, että tarjotin on mukava käteen. Sitten puutappeja varten reiät ja tarpeeksi liimaa väliin, että reunat pysyvät kiinni. Ruuvejahan näin pieneen toteutukseen on ihan turha laittaa. Liiman kuivuttua tein vielä hionnan kertaalleen hiekkapaperilla lähinnä sen takia, että joissakin päädyissä näkyi vielä epätasaisia sahausjälkiä. Samallahan koko tarjottimen sitten hioi.

Valmis tarjotin

Hionnan ja huolellisen puupölyjen pyyhkimisen jälkeen olikin aika aloittaa vahapinnan teko. Välineinä käytin tällä kertaa talouspaperimyttyä, kun ei oikein muutakaan nyt ollut tarjolla. Hyvinhän se silläkin onnistui, varsinkin kun vahattava kappale oli näin pieni. Tein ensin kevythionnan villasukalla ja toistin koko käsittelyn, kun tarjotin oli kuivunut yön yli. Eikä siinä sitten muuta, tarjotin oli valmis otettavaksi käyttöön.

Levyt odottamassa

Laitehyllyn vaatimiin sahaushommiin päästiinkin heti, kun liimapuulevyt kannettiin perille asti. Laitehyllyn korkeudeksi kaavailin kahta metriä, jolloin saisin sahattua kolmen metrin pituisista levyistä kaksi 45cm syvää hyllyä. Ei muuta kuin levyt parvekkeelle (minnekäs muualle?) ja saha käteen.

Hyllylevyt

Sahausten jälkeen piti hieman suoristaa sahauslinjoja ja -jälkiä raspilla. Kun hyllylevyt olivat suurin piirtein saman kokoisia, olikin aika aloittaa pintojen hionta. Ja sehän käy varsin kätevästi tuollaisella tasohiomakoneella. Ensimmäisen hiontakierroksen tein karkealla hiekkapaperilla (80) ja toisen hienolla hiekkapaperilla (180). Jälki oli ainakin omasta mielestäni erittäin hyvä. Ylimääräisten puupölyjen pyyhkimisen jälkeen olikin aika aloittaa hyllyn kasaus.

Tasohiomakone

Aloitin kasauksen hyllyn alaosasta, johon tuli siis etulevy ja pohjalevy. Puutappien reiätkin löysivät oikeaan paikkaansa suhteellisen helposti kiitos hyvän tapitussarjan metallisine vastinkappaleineen. Toisen kiinteän hyllyn paikka oli noin kolmanneskorkeudella, jotta hyllystä tulisi mahdollisimman tukeva. Kattolevyn (jonne tykki kiinnitettäisiin) kiinnitin lepäämään takalevyn reunaan, jotta se ei ainakaan helposti siitä liikkuisi. Tykkiä varten tein kattolevyyn reiät, jotta tykin voisi asettaa roikkumaan siihen ylösalaisin samaan tapaan kuin kattoasennuksessakin (ks. Tykkiteline-artikkeli). Tämä siitä syystä, että ylähyllylle saa muutakin elektroniikkaa ja tykki on paremmassa pölysuojassa. Takalevyyn johtoja varten tehtyjen aukkojen ja paikallisen hionnan jälkeen hylly olikin valmis pintakäsittelyä varten.

Mittauksia

Hyllyt paikoilleen

Hylly ilman vahaa

Takalevyn reiät

Sitten ei muuta kuin puuvahaa pintaan. Levityksen hoidin kumihanskoin varustautuneena jollain vanhalla rievulla, josta ei liiemmin nukkaa lähtenyt sotkemaan vahapintaa. Vahapinnasta tuli yllättävän siisti, varsinkaan kun en ennen ollut tällaista ikinä tehnyt. Vuorokauden pituisen kuivumisen ja vanhalla villasukalla ™ suoritetun kevythionnan jälkeen olikin toisen vahakerroksen aika. Samojen työvaiheiden jälkeen laitehylly olikin jo viimeistä kasausta vaille valmis.

Vahapintaisia levyjä

Ei muuta kuin puutapit reikiin ja huonekaluruuveilla kiristys. Päädyin laittamaan toiseksi alimman hyllynkin ruuveilla kiinni pienen kämmin takia. Olin nimittäin epähuomiossa porannut hyllyyn reiät juuri ruuvien kohdalle, enkä puutappien kohdalle… Laitehylly oli nyt viimeistä silausta vaille valmis. Irtohyllyt vain paikoilleen ja elektroniikan lastaus voi alkaa. Johtojen pujottelun jälkeen hylly oli valmis testiajoon. Tykin suuntauksen ja johtojen liittämisten jälkeen homma oli paketissa. Ei siitä nyt mikään silmiä hivelevä luomus tullut, mutta ajaa varmasti asiansa.

Hyllyn kokoamista

Valmis laitehylly

Näin jälkiviisaana voin sanoa, että takalevyn johtovienneistä olisi pitänyt tehdä huomattavasti suuremmat. Nyt ruuhkaisimmissa paikoissa johdotuksille tarkoitettu tila on käytetty täysin loppuun ja yhden laitteen vaihtaminen tarkoittaa hyllyn osittaista purkamista… :p Täytyy tämä epäkohta korjata siinä vaiheessa, kun laitteita joutuu enemmänkin vaihtelemaan. Lisäksi nyt kun hyllyt ovat syyt (ja liimaussaumat) syvyyssuunnassa, niin liimapuulevyn kuivuessa tapahtuva lievä vääntyily johtaa siihen, että osa levyistä pysyy ylläolevan painon takia suhteellisen suorassa, mutta osa on selvästi kuopalla. Toivottavasti nämä hyllyt eivät anna kuitenkaan periksi. Olisi ollut parempi sijoittaa hyllyt niiden syyt leveyssuunnassa, jolloin ongelma olisi ollut paljon pienempi (tai ainakin näkymättömämpi).

Kuvaa screenillä

Laitteille riittäisi kaksi hieman yli metrin levyistä hyllyä. Ongelmaksi muodostuisi kuitenkin hyllyjen vaatima syvyys (~45cm) ja se, että niiden pitäisi myös olla sopivalla operointikorkeudella. Sohvalta tai nojatuolilta tai ainakin vieressä olevan keittiön pöydän äärestä noustessaan pitäisi siis aina varoa lyömästä päätään hyllyn reunaan. Lisäksi pelkkien avohyllyjen tapauksessa ei voida puhua minkäänlaisesta pölysuojasta. Päätin siis keksiä jotain muuta.

Se muu oli tässä tapauksessa laitehylly, joka on tarpeeksi syvä ja suunniteltu juuri minun tarpeisiini. Laitehylly oli oiva valinta myös siinä mielessä, että nyt ei tarvinnut pelätä myöhemmin mahdollisesti tapahtuvan muuton tai huonekalujärjestyksen muuttamisen alta paljastuvia rumia reikiä. Lisäksi hyllyä olisi mahdollisuus siirtää koska tahansa tarpeen niin vaatiessa. Selailin valmiita ratkaisuja hetken, mutta kaikissa oli jokin pielessä. Halvempi ja helpompi tapa oli siis tehdä koko hylly itse.

Ideana oli siis rakentaa kaikille laitteille tarpeeksi syvä hylly, jossa johdot piilotetaan pois näkyvistä. Johtoja varten ajattelin jättää taustalevyn taakse kolmisen senttimetriä tilaa. Taustalevyyn oli sitten tarkoitus tehdä sen verran reikiä, että johdot saa nätisti pujotettua niistä taakse jäävään (piilo)tilaan. Ensimmäisessä vaiheessa minulle riittäisi varmasti avohyllyratkaisu, jälkeenpäin olisi tietenkin mahdollisuus lisätä pari lasiovea.

Laitehyllyn suunnitelma

Lyhyen suunnittelun jälkeen lähdinkin jo hakemaan Bauhausista tarvikkeita. Ostoslista näytti seuraavanlaiselta:

• tapitussarja: 11,20e
• hiekkapaperi, karkea 180: 2,90e
• hiekkapaperi, hieno 80: 2,90e
• puuvaha, punaruskea: 17,50e
• liimapuu, kuusi: 12,45e
• liimapuu, kuusi x3: 119,70e
• levynleikkaus: 2,50e

Ostoksista kertyi yhteensä 169,15 euroa. Bauhausin levynleikkaaja oli aika reilu kaveri, sillä hän leikkasi useammankin palan, eikä ottanut maksua kuin yhdestä leikkauksesta. Sain lisäksi neuvoteltua itselleni isommasta levystä pienemmäksi hyllytavaraksi leikatun levyn pienemmän hinnalla, kun pienemmät olivat loppuneet hyllystä. Reilu kauppa tuo Bauhaus.

Minun piti siis rakentaa tykille jonkinnäköinen kattoteline. Vertailin jonkin aikaa kaupallisia tuotteita, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että on paljon halvempaa tehdä teline itse (luonnollisesti). Itseasiassa oma telineeni ei tullut loppujen lopuksi maksamaan yhtään mitään – tarvittavat osat sain kätevästi isäni varastosta. Tämä DIY-ratkaisu olikin lähes alusta asti se ensimmäinen vaihtoehto, kun osatkin oli jo heti saatavilla. Säätövaraahan tämänkaltaisessa itse tehdyssä telineessä ei liiemmin ole, mutta toisaalta en sitä tarvinnutkaan.

Tykin levy

Homma alkoi sillä, että porasin tykin vastinlevyyn reiät tykin vastaavien mukaan. Koversin myös reikiä yläpuolelta sen verran, että kiinnitysruuvit ylettävät varmasti tappiin asti sekä menevät sopivasti piiloon. Seuraavaksi merkitsin levylle tykin painopisteen (tai ainakin ruuvien keskipisteen) ja porasin siihen reiän kierretankoa varten. Koversin myös hieman tykkiä vasten tulevan puolen reikää, jotta prikka ja mutteri eivät osu tykkiin ja naarmuta sitä.

Levy kiinni tykkiin

Kierretankokiinnitys

Sitten sama juttu katon vastinlevylle. Käytin levyä sapluunana poratessani reiät kattoon. Tämän jälkeen pystyinkin maalaamaan levyjen pinnat screenin teosta ylijääneillä maaleilla. Katon vastinlevyn maalasin mattavalkoisella ja tykin vastinlevyn mustalla, jotta rakennelma olisi mahdollisimman näkymätön ja ympäristöön sulautuva.

Telineen levyt maalattu

Jäljellä oli enää valkoisen metalliputken (sahattu vanhasta päivänvarjosta :) kiristäminen näiden kahden levyn väliin unohtamatta prikkoja. Putken päitä jouduin hiukan viilaamaan, jotta rakennelma pysyi mahdollisimman suorassa. Sitten ei muuta kuin tykki kiinni alalevyyn ja piuhat kiinni, minkä jälkeen olikin aika tehdä ensimmäiset testit. Pienien kohdistusten ja säätöjen jälkeen kuva heijastui nätisti screenin heijastuspinnalle. Homma oli siis näiltä osin paketissa ja elokuvaelämykset odottivat.

Piuhoja

Tykki katossa

Tykin suuntaaminen

Kuvaa screenillä (salamalla)

Reunalistojen kiinnitys

Seuraava askel olikin helppo eli maalatun levyn ja reunalistojen kasaus. Ei muuta kuin levy väärinpäin lattialle ja reunalistat paikoilleen ruuveilla. En muista laitoinko vielä liimaa väliin, mutta kyllä ne ruuveillakin pysyy kiinni. Kiinnitin lisäksi yläreunoihin ylijäämistä sorvaamani puupalikat sekä niihin metalliset ruuvikoukut. Alaosaan kiinnitin vielä vastaavankorkuiset puupalikat, jotta screeni pysyy suorassa.

Mittasin metallikoukkujen välimatkan ja täräytin (betoni)seinään ruuvit, jotka jätin sen verran koholle, että ne sai helposti pujotettua screenin ruuvikoukkuihin. Näin screeni oli sitten paikoillaan ja kun tykkikin tuli vihdoin perille, olikin aika siirtyä tekemään tykille telinettä…

Reunalistat kiinnitetty

Screeni seinällä

Tukipala

Kulmalistat jiirissä

Ennen MDF-levyn maalausta päätin tehdä tehdä kaiken muun jo valmiiksi, ettei maalipinta vaurioituisi. Eli reunalistat oli pätkittävä levyn ympärille nätteine kulmaliitoksineen. Pieniteräinen saha käteen ja kulmaviivottimen ja lyijykynän avulla sahausviiva 45 asteen kulmaan ensimmäisen reunalistan päähän. Sama käsittely muillekin kulmille. Jiirisahaukset olisi toki voinut helpomminkin tehdä ohjurin tai kunnollisen jiirisahan avulla, mutta kävi se tarkalla työllä ihan hyvin näinkin… :) Prosessissa kävi vain yksi pieni moka, kun katkaisin yhden listan sentin liian aikaisin. Onneksi puuttuvan kulmapalan sai liitettyä helposti liimaamalla.

Reunalistat maalattuna

Kun listojen mitoitus oli tarkistettu, oli seuraavana vuorossa valmiiden listojen maalaus, joka olikin suhteellisen yksinkertainen toimenpide. Maalasin listat ostamallani mattamustalla Helmi pintamaalilla tavallisella pensselillä huiskien. Jälki oli kohtuullisen hyvää, pinnasta tuli sellainen kuin levitettävällä kalustemaalilla voi tullakin. Mattamustempaa jälkeä olisi saanut jollain aerosolipohjaisella ratkaisulla, mutta kyllä tämä minun tarpeisiini riittää vallan hyvin.

Maalaustuet

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten aika aloittaa itse levyn maalaus. Kun asutaan kerrostalossa ja taloudessa on konttausikäinen muksu, on ainoa vaihtoehto hilata levy parvekkeelle. Joten ei kun tuumasta toimeen: kaksi nojatuolia parvekkeelle tueksi ja nostetaan levy niiden päälle. Huomattavasti mukavampi maalausasento kuin kylmällä betonipinnalla (päällystettynä ohuella kerroksella sanomalehtipaperia) konttailu. Ylimääräiset pölyt ja roskat pitää muistaa siivota pois maalauspinnalta ennen varsinaista maalausta. Kun se on tehty, korkataan maalipurkki, sekoitetaan kunnolla ja kaadetaan ensimmäinen satsi telasetin muovisen alustan kuppiosaan. Tästä se alkaa.

Maalaustela

Ensimmäinen maalikerros

Aloitin maalauksen pitkittäisvedoilla yrittäen levittää maalia mahdollisimman tasaisesti. Yritin välttää maalin kertymistä liikaa saumakohtiin. Tarkkuus kannatti, sillä lopputulos oli omasta mielestäni erinomainen. Levy oli jo ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tasaisen mattavalkoinen. Jätin levyn kuivumaan yöksi ja toistin käsittelyn seuraavana päivänä.

Toinen maalikerros

Toisen maalauskerran jälkeen pinta näytti vieläkin paremmalta. Joitakin roskia tosin joutui pinnasta siivoamaan pois, sillä levy oli tosiaan kuivunut parvekkeella ilman parvekelaseja… :p Mutta lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen. Seuraavaksi olikin vuorossa kasaushommia.

1. Halvempi ratkaisu
2. Kuvanlaatu ei oleellisesti parane kalliillakaan kankaalla (en ole hifisti)
3. Kangas (varsinkin rullattava) kupruilee pakostikin ajan myötä
4. Manuaalisesti veivattava kangas voi alkaa nyppiä jossain vaiheessa
5. Moottoroidut kankaat maksavat tolkuttomasti
6. Mukavampi tehdä itse ja nähdä vähän vaivaa

Päätös ei loppujen lopuksi ollut vaikea, varsinkin kun monet kaverinikin olivat päätyneet samaan ratkaisuun. Olin kyllä jo valinnut mielestäni hinta/laatu-suhteeltaan parhaan kankaan lähinnä b-vaihtoehdoksi. Se olisi ollut Draperin mattavalkoinen manuaalinen rullakangas, joka sai hyvät arvostelut muun muassa Tekniikan maailman testissä. Hintaa olisi kuitenkin kertynyt yli 200 euroa. Suurta eroa kokonaishinnoissa rahteineen ei tässä tapauksessa kotimaan ja Saksan välillä muistaakseni ollut.

Lopullinen päätös oli siis tehdä heijastuspinta itse. Kuten monista ohjeista ja tee-se-itse-oppaista voidaan lukea, on helpoin tapa varmasti MDF-levyyn pohjautuva ratkaisu. Lähetin muutamaan rakennustavaraliikkeeseen tarjouspyynnön levystä sahauksineen. Muutamasta ei tullut vastausta koskaan, Starkilta tuli vastaus viikon viiveellä ja Bauhausista jo samana päivänä. Starkin tarjous oli yhteensä 36,10 euroa, sis. sahaukset (10e). Bauhausin tarjous oli huomattavasti parempi – 29,43 euroa sahauksineen. Lisäksi Starkilla sahauksiin piti varata pari päivää, kun taas Bauhausissa homman piti onnistua odottaessa.

MDF-levy

Päätös oli aika helppo – kävin Bauhausista ostamassa 10x2070x2800-dimensioisen levyn, joka sahattiin odottaessa (n. 10 min) antamieni speksieni mukaan mittoihin 118,5x206cm. Kun näistä vähentää reunoille tulevien listojen leveyden (3 cm), saadaan levyn katselumitoiksi 112,5x200cm, jolloin mitat ovat tasan tarkkaan suhteessa 16:9 eli tykin laajakuvan vaatimissa mitoissa. Tuumakooksi tulee tällöin hieman reilut 90, joka riittää oikein hyvin.

Samalla reissulla otin mukaani tietysti ne reunalistat. Reunalistoja tarvitsin 2 kappaletta 3-metristä ja 2 kappaletta 2-metristä pätkää, jotta liitoksia ei tarvitse tehdä kuin kulmiin. Lisäksi tarvitsin heijastuspinnan maalausta varten mattaa harmaanvalkoista maalia (Tikkurila Harmony H499), joka sekoitettiin perusmaalista ja sävytteestä jälleen kerran odottaessa alle viiden minuutin sekä tietysti perustelan sen levittämiseen. Reunalistoja varten ostin mattamustaa Helmi-nimistä kalustemaalia 2,5 desin purkissa.

Ostoslista kokonaisuudessaan oli seuraavanlainen:

• MDF-levy: 29,45e
• Reunalista 3m x2: 10e
• Harmony-maali 0,9l: 17,95e
• Musta kalustemaali 250ml: 7,95e
• Maalaustela: 3,95e
• Pensseli 50mm: 2,95e

Yhteensä ostokset maksoivat xx,xx euroa (Hinnat on revitty päästä, yritän löytää kuitin jostain…). Bauhausista sai myös kätevästi kuomullisen peräkärryn lainaan panttia (50e) vastaan. Kuomu tulikin tarpeeseen, sillä sinä samana iltana samalle alueelle iski voimakas ukkosmyräkkä ja vettä tuli kuin aisaa. Moottoritielläkin joutui himmailemaan vauhtia kuuteenkymppiin pahimmissa paikoissa. Perille päästiin onneksi kuitenkin suht kuivana ja vesiroiskeista kastunut levy jätettiin eteiseen kuivumaan ainakin yhden yön yli.

Reunalistoja

Tikkurila Harmony H499

Helmi pintamaali

Maalaustela

Kesän 2006 ajan seurasin hintojen kehitystä videotykkien osalta, luin arvosteluita ja yritin selvittää, mikä malli sopisi parhaiten omiin tarpeisiin. Lopulta päädyin Panasonicin malliin PT AE-900. Loppusuoralla oli myös Sanyon Z4, mutta halusin kuvaan paremman blurrin, jotta a) kuvaa olisi lähempääkin mukava katsoa ja b) huonoistakin signaalilähteistä saisi siedettävän kuvan ja vielä c) Pana vaikutti kokonaisuutena paremmalta liitäntöjenkin osalta. Makuasioitahan nämä hyvin pitkälti ovat ja minkälaiseen tarpeeseen sitä hommataan.

Tilasin tykin alkusyksystä Saksasta, koska Suomen hintataso oli monta kymmentä prosenttia korkeampi. Halvimman suhteellisen luotettavan näköisen myyntipaikan metsästin yhden saksalaisen hintavertailusivuston kautta (ks. Idealo). Kaupan nimi oli Netpower24 (ks. Netpower24) ja hintaa pkuluineen tuli aikoinaan hieman alle 1200 euroa. Tunnelmia itse kaupanteosta:

1. Tilauksen jälkeen sähköposteihin ei vastattu lainkaan tai päivien viiveellä.
2. Jouduin soittelemaan tilaukseni perään ja liikkeessä vain yksi osasi välttävästi englantia.
3. Maksua ei kuulemma näkynyt heidän tilillään reilusti yli viikon päästä suorituksesta. Sitten yhtäkkiä tulikin ilmoitus, että paketti oli matkalla. En tiedä kuinka kauan siinä olisi kestänyt ilman perään soittelua…

Panasonic PT AE-900

Topfield TF5100PVRc Masterpiece